(Istuu penkille.)
7:s kohtaus.
Harri, Jussi, Liisa ja Maija.
MAIJA (Tulee kamarista. — Istuu sängyn viereen tuolille.)
HARRI. Antti teki konnan työn. En olisi uskonut että mies viitsii ja kehtaa. Ja mitä siitä oli hyötyä? Vallesmanni saa tulla tänne lakia lukemahan, minä menetän vanginkuljettajan toimen ja saan sakkoa. Antti saa jättää maat ja mannut ja elää lopun ikäänsä kuin kulkurikoira. — Niin. Se olkoon Antin oma asia. Mutta se kuuluu mullekin, että hän juuri meiltä karkasi, meiltä, jossa jo miestä pidettihin kuin ainakin vävyä talossa.
MAIJA (Nousee. Aikoo tunnustaa.) Isä. Älkää moittiko Anttia. Antti ei ole tehnyt väärin. Minä —
HARRI. Sinä. Niin sinä puolustat Anttia. Ja onhan se oikein. Sun tähtesi kai Antti karkasikin. Rupesi pelottamahan sun körttiläisyytesi.
MAIJA (Hiljaa.) Niin, mun.
HARRI. Mutta Antti tulee vielä tätä temppuansa katumahan (Nousee. — Ottaa paperin taskustaan.) Vallesmanni antoi tämän paperin ja käski panna oltermannin sauvan kulkemahan. Joka talosta on määrätty yksi mies karkulaista etsimähän.
(Ottaa sauvan, joka riippuu kellon vieressä seinällä.)