LIISA (On tullut likemmäksi.) Pitääkö mun nyt kohta —
HARRI. Tänäpäivänä pitää teidän molempain olla kotona, sillä vallesmanni tulee pitämähän tutkintoa, niinkuin arvasinkin, mutta huomenna voidahan ajatella asiaa uudestansa.
LIISA (Harrille.) Tekin olette niin hyvä. Minä en osaa sitä palkita koskaan.
HARRI (Melkein kuin hämillään.) No, no. Itsehän te pakotitte mun. Minkä minä teille voin. Ja eihän asia vielä valmis ole. Teille tulee pitkä odottaminen.
LIISA. Niin, mutta minä pelkäsin, että te ajatte mun ijäksi täältä pois.
JUSSI (Harrille. — Ihaillen.) Isä, te olette sittenkin täysi mies!
HARRI. Mitä sinä —
(Menee pöydän luo.)
JUSSI. Te ette vähääkään välitä, mitä ihmiset sanovat. Te seuraatte vain omaa mieltänne ja oikeutta.
HARRI. No, no! Minä pidän vain uskostani kiinni. Ihmisen arvoa ei määrää perityt, eipä vielä ansaitutkaan rahat, vaan se, mitä hän kykenee tekemähän ja mitenkä (Muistaa Antin. Lyö nyrkillä pöytään.) Ja karata ei saa.