KAISA (Huutaa Saltulle, joka on mennyt arkun päälle istumaan.) Salttu riivattu! Istutko sinä mun silkkini päälle. Nouse ylös kohta!
(Menee ja tuuppaa Salttua. — Oikoo silkkihuivia.)
SALTTU (Nousee.) En minä huomannut. Mitäs olet pannut silkkisi siihen.
KAISA (Pistelijäästi.) Kun ei mulla ole omaa kamaria, jossa silkkiäni oikoisin, niin täytyi panna koturin arkun päälle.
SALTTU. Älä nyt taas —
JUSSI. No Salttu, Missäs Saltun eilinen kurssi on, kun Kaisa saa tuolla tavalla komentaa?
SALTTU. Minä olen liian vanha ja liian hyvänluontoinen riitelemähän.
Kärsin ennen itse, ennenkuin annan toisten kärsiä.
KAISA (Leppeämmin.) Vai vielä tässä kiukuttelisit!
(Panee huivin harteilleen.)
JUSSI (Puoleksi itsekseen. — Tuskallisesti.) Ainako vain: kärsi tai anna muitten kärsiä.