VALLESMANNI. Vielä mitä! — Kutsutaan Kaisa Efraimintytär sisään.
11:s kohtaus.
Tutkinnonpitäjät ja Kaisa.
RENKI (Avaa oven. — Huutaa.) Kaisa Eefraimintytär!
KAISA (Tulee ja pysähtyy keskilattialle.)
VALLESMANNI (Rohkaisevasti.) No mitä Kaisa Efraimintytär tietää tähän asiaan? Kerro salaamatta ja peittelemättä kaikki, mitä tiedät.
KAISA. Hm — hm — tuota —
VALLESMANNI. Kerro vaan. Älä pelkää ollenkaan.
KAISA (Puhuu ensin vähän hitaammin, mutta kiihtyy kiihtymistään. Lopuksi sanat tulevat aivan tulvimalla.) Niin, se oli sillälailla, että toissa iltana, kun tämä meidän Maija rupesi saarnaamahan sitä körtinuskoa, vaikka se muutoin on niin kelvos ja taati ihminen ja muutoin niin kovin aimoonen, mutta mikähän senkin on saanut siihen körtinuskohon villiintymähän, niin kun se Maija rupesi saarnaamahan täällä, juuri tuon pöydän päässä se seisoi, kun se saarnasi, niin silloin meidän isäntä kataantui ja löi nyrkkiä pöytähän ja sanoi että hän on isäntä talossansa ja että täällä ei saa körtinuskoa saarnata, silloin minä jo ajattelin ja taisin sanoakin Saltulle, että mikähän tästä oikein tulee.
VALLESMANNI (Koettaa pysäyttää.) Mutta eihän tämä kuulu asiaan.