VALLESMANNI. Niin. Saat mennä. Kyllähän oikeudessa sitten sanot tietosi.
SALTTU (Menee ulos.)
(Vallesmanni ja kriivari rähähtävät nauramaan.)
KRIIVARI. Kylläpä herra vallesmanni osasi panna miehen pussiin. — Mitä minä kirjoitan?
VALLESMANNI. Kirjoita, että Salomon Matinpoika tietää Jussi Harrin päästäneen vangitun Antti Hangan karkuun, mutta ei tahtonut todistaa, ennenkuin oikeudessa (Pirullisesti.) Ja nyt kutsutaan Jussi Harri sisään (Rengille.) Katsopas onko tuo kamari tyhjä ja suljettu, ettei sieltä pääse karkuun. Ja sitten, kun tämä Jussi Harri on tullut sisään, pane ovi hakaan.
HERASTUOMARI (Rykäsee pari kertaa.) Herra vallesmanni. — Minä olen vain yksinkertainen kansanmies, mutta saanko sanoa teille muutaman sanan (Rykäsee.) Te olette rohkea ja toimekas mies ja voitte täällä saada paljon hyvää aikahan. Multa te olette tullut tänne vierahista oloista, ettekä vielä tunne tätä kansaa, sentähden tahdon vanhana miehenä omantuntonikin tähden sanoa sanottavani. — Näillä tasangoilla kunnioitetahan voimaa ja rohkeutta. Väkivaltaisuuksiakaan ei kovin ankarasti tuomita, jos väkivallan tekijät ovat vertaisia, mutta väkivalta herrain ja virkamiesten puolelta päästää aina pahat luonnon voimat ihmisissä irti. Tämä lakeus on antanut asukkaillensa vapaudenrakkauden, ankara taistelu toimeentulosta on pakottanut asukkaat luottamahan itsehensä ja tehnyt ne samalla koviksi. Mutta kansa on rehtiä. Se on paha ainoastansa sille, joka itse antaa aiheen (Nousee.) Nämät ihmiset ovat kuin joki tuossa, (viittaa ikkunasta) joka tyynenä ja rauhallisena virtaa omaa uraansa, kunnes se syystä tai toisesta rupeaa tulvimahan, mutta silloin sillä ei olekaan mitään rajoja. Se särkee silloin kaikki, mitä sen tielle sattuu. Sentähden: älkää nostattako tulvaa.
VALLESMANNI (Hymähtäen.) Mitä te tarkoitatte? Minä en ymmärrä —
HERASTUOMARI. Minä en ehkä osaa sanojani oikein asettaa. En ole kirjoista saanut oppia. Olen täällä yksinkertaisissa oloissa elänyt niin kauan, että tukkani on tullut valkoiseksi. Sillä aikaa olen nähnyt tämän kansan tyynenä kestävän tuulet ja tuiskut, sodan, hallat ja nälän, mutta väkivaltaa ylempien puolelta en koskaan ole nähnyt tyynenä kestettävän. — Aina silloin on joki paisunut yli äyräittensä.
VALLESMANNI. Sanokaa suoraan. En oikein ymmärrä vieläkään.
HERASTUOMARI. Älkää vaatiko nöyryyttä niiltä, jotka eivät osaa nöyrtyä. Se ei ole rikos, että selkä on kankea. — Ja kun te tahdotte saada täällä vallattomuudet lopetetuiksi, niin saattakaa syylliset laillisehen edesvastuusehen, mutta älkää silloinkaan käyttäkö sellaisia keinoja (Viittaa kamariin.) Salamurhaajille ja varkahille ruoska ehkä vielä jotenkin sopii, mutta älkää koskeko sellaisehen miehehen, joka pystypäisenä tulee asiastansa vastaamahan.