10:s kohtaus.
Salttu ja Kaappo (Vilkuilee Kaisan jälkeen. Kaisan mentyä lähtee arastellen perässä, mutta kun ulkoa kuuluu kopinaa, hätkähtää ja palaa takaisin.)
KAAPPO (Tulee ulkoa.)
SALTTU. Sinäkö sieltä vain tulitkin (Menee Kaappoa vastaan, ottaa polskan askeleita ja rallattaa.) Tildildildildittan, tildildildildittan. — — (Hentelin sävel.)
KAAPPO (Iloisena.) Onko Saltulla viinaa?
SALTTU (Jatkaa rallatustaan.)
KAAPPO. Saan kai minäkin ryypyn, jos sitä kerran on.
SALTTU (Iskee silmää. — Hiljaa.) Kyllä mulla on. Käy sinä hakemassa.
Se on tuolla porstuan nurkassa, vihtakasan alla.
KAAPPO. Jaa, jaa, jottei Kaisa löytäisi.
SALTTU. Kaisa etsi jo, mutta ei löytänyt.