KAAPPO. Mutta kyllä tuo meidän Jussi taitaa olla tämän pitäjän lukko. Se paiskii täysinäistä tervatynnyriä niinkuin tahtoo. Ja äsken se tuolla pellolla otti tynnyrin ohria kumpahankin kainalohonsa ja käveli sitten niinkuin huviksensa.
SALTTU. Taitaa siitä mies tulla, mutta poikanenhan se nyt vielä on.
KAAPPO. Kuinkahan vaan kävisi Karjamaan Köystinkin, vaikka onkin "häjyjen" päämies, jos Jussin kanssa joutuisi riveeleistä yhtehen. Se Jussi on niin vikkeläkin, niinkuin kärppä.
SALTTU (Juo.) He! Ryyppää sinäkin.
KAAPPO (Juo.) Kerran me otimme hevosia haasta, ja Liinoo ei tahtonut antaa itseänsä kiinni, niin tuo Jussi peijakas juoksi Liinoon kiinmi ja hyppäsi suoraapäätä selkähän.
SALTTU. Ettäkö Liinoo oikein juoksi?
KAAPPO. Täyttä karkua se meni.
SALTTU. Mutta Liinoo onkin vaan kopukka hevosen rinnalla.
KAAPPO. Ei se mikään kopukka ole.
SALTTU (Juo.) Mikäs se on! Kun tynnyrin vyöt kyljissä näkyvät. — Mutta ei vaan olisi Jussi saanut kiinni mun suotiani, sitä tammaa. Muistatko?