(Tapahtuu noin v. 1850.)
ENSIMÄINEN NÄYTÖS
(Vanginkuljettaja Harrin tupa. Perällä yksi ja oikealla kaksi ikkunaa, vasemmalla, keskellä seinää on vieretysten kaksi ovea, joista peremmällä oleva vie ulos ja lähempänä oleva kamariin. Oikealla etualalla on ruokapöytä ja sen kummallakin puolella penkki. Pöydän takana, ikkunan vieressä on suuri seinäkello kaappeineen. Ikkunain välissä on astiakaappi. Sen ja etumaisen ikkunan välissä on seinässä muutamia nauloja, joista riippuu kahleita ja käsirautoja sekä oltermanninsauva. Peremmän ikkunan edessä on puinen matka-arkku. Oikeanpuolisessa nurkassa perällä on kaksikerroksinen sänky, vasemmanpuolisessa suuri takkamuuri. Perällä olevan ikkunan edessä on suljettu laatikko, "patapenkki". Vasemmalla etualalla on myös kaksikerroksinen sänky. Lattialla siellä täällä on muutamia tuoleja. Seinät ovat paperoimattomat, seinähirret melkein mustat. Ikkunat ovat pienet mutta moniruutuiset. Huoneen sisustus on maalattu tummanpunaiseksi, koristeihin on käytetty viheriätä, mustaa ja valkoista. Ikkunalaudat ovat myöskin punaiset. Verhoja ikkunoissa ei ole. Sänkyjen edessä ovat verhot, "etehittet".)
1:nen kohtaus.
Maija ja Kaisa.
MAIJA (Noin 22-vuotias, puettu sellaiseen tummansiniseen pukuun, jota heränneet käyttävät; kumminkaan ei hänellä ole huivia harteilla eikä päässä. Tukka on kahdella palmikolla. Esiintyminen on hillittyä ja nöyrää. — Korjaa kiviastioita, jotka on nähtävästi juuri pessyt, patapenkiltä kaappiin. Työ ei kumminkaan oikein suju, vaan käy vaistomaisesti. Usein seisahtaa hän oikealla olevain ikkunain eteen. Kaikesta huomaa, että hän odottaa jotain. Seisottuaan hetken etumaisen ikkunan edessä istahtaa penkille sen viereen, nojaa kädellään pöytään ja laulaa.)
Se ilta oli pimiä ja taivahalla paloi
Ne lukemattomat tähdet,
Ja enkä minä saattanut hyvästiä sanoa,
Kun viimeisen kerran lähdit. :,:
(Laulu on hyräilyä, mutta sanat kuuluvat kumminkin selvästi. Alotettuaan toistamiseen hyräillen, sanoja lausumatta, keskeyttää äkkiä kuin havahtuen.)
Taasko minä laulan maallisia lauluja ja sydän on täynnä maallisia murehia.
(Nousee ja jatkaa astiain korjaamista.)