HARRI (Panee lakkinsa naulaan. Nousee seisomaan.)
VALLESMANNI (Katselee ympärilleen.) Ettekö ymmärrä, että lakki on otettava päästä lain edustajan edessä?
KAIKKI (Ottavat lakin päästään hitaasti ja vastenmielisesti, jotkut hymähtävätkin.)
VALLESMANNI (Kiihtyneenä tästä hitaudesta.) Te — te — te olette raakalaisia. Te olette kuin villipedot. Ja te olette tähän asti saaneet olla omassa vapaudessanne. Mutta kyllä minä teen siitä lopun! — Te juotte ja tappelette, Yökaudet ajelette pitkin teitä ja karjutte. Te olette ynseitä esivaltaa vastaan. Mutta minä taivutan jäykätkin niskat! Minut on sitä varten tänne lähetetty. Ja minä nöyryytän teidät! Minä tuotan tänne komppanian kasakoita. Katsotaan, eikö silloin lakkikin lähde vähän helpommin päästä.
HARRI (Hillitysti, mutta hieman ivallisesti.) Herra vallesmanni ei pahastu. Me olemme vain yksinkertaisia talonpoikia, emmekä ole tottunehet ottamahan lakkia päästämme muualla kuin lakituvassa ja Jumalan huonehessa.
VALLESMANNI. Niin. Te olette yksinkertaisia talonpoikia ja (kyläläisille) moukkia, mutta te olette ilkeitä kaikki. Ja ilkeys on teistä piiskattava pois. — Sanokaa! Kuka heitti viime yönä kiven kamarini ikkunasta sisään? Te kyllä tiedätte. Te olette kaikki samassa juonessa. Mitä tämä väen paljous täällä merkitsee. Pidättekö pitoja tai seuroja? Kenenkä luvalla? (Huomaa Antin.) Ja vanki kulkee vapaana samassa joukossa (Harrille.) Lukitse se sängynpatsaaseen kiinni. Siinä on vangin paikka.
JUSSI (Tulee kamarista. Antaa vallesmannille paperin.) Tässä olisi vankipassi.
VALLESMANNI (Ei katsahdakaan paperiin. Huutaa Jussille.) Ota lakki päästäsi! Kollo!
JUSSI (Vähän hämmästyneenä, sitten suuttuen.) Päässähän lakki näkyy vallesmannillakin olevan. Mutta jos mun lakkini tiellä on, niin voisihan sen poiskin ottaa.
VALLESMANNI. Lurjus! (Lyö piiskan varrella lakin Jussin päästä.)