JUSSI. — tai pitämähän järjestystä.
KOLJOLA. Minä taidan tästä lähteä. Johan hevonen onkin saanut levätä.
HARRI (Hymähtäen.) Pelkäätkö vallesmannia?
KOLJOLA. En pelkää. Mutta en välitä tapaamisestakaan. Kristityn ihmisen tulee olla nöyrä esivaltaa kohtahan, mutta se on niin vaikeaa, kun tämä vallesmanni on esivaltana. Sentähden mieluummin väistyn.
(Lähtee ulospäin. Kuullessaan Jussin vuorosanat pysähtyy kuin
tahtoisi jotain vastata, mutta jatkaa kumminkin matkaansa.)
JUSSI. Sen, jolla on oikeus puolellansa, ei tarvitse väistyä.
Nöyrtyminen ja kärsiminen on sitä uskovaisten maitoharikkoa.
HARRI (Keskeyttäen.) Jussi mene sinä hakemahan Antin passi. Se on tuolla kamarissa pöydän laatikossa.
JUSSI (Menee kamariin.)
VALLESMANNI (Noin 40-vuotias, sotilaan ryhti, tarmokkaan, mutta samalla ilkeän näköinen, ruoska oikeassa kädessä. Astuu korskeana keskilattialle.)
RENKI (Noin 30-vuotias, tavallinen, ehkä hieman herrahtava. Jää oven luo.)