(Menee peremmälle.)
HEIKKI. Mitä sinä puhut? En minä ymmärrä. — Mitä sitä voisi vielä ihmiseltä vaatia, jos se osaa lukea ja kirjoittaa, eikä juo viinaa, eikä tappele. — Ja kyllä sitä jo vähän parempia ollahankin (Nauraen.) Entisehen aikahan ne saivat opetella puustavetkin jalkapuussa.
HARRI (Nousee, tulee keskilattialle.) Liirum, laarum lapset. Te puhutte aikamiesten asioista, ennenkuin korvantaustat ovat kuivat. Te luette kirjoja ja opettelette kirjoittamahan. Luulette herroiksi pääsevänne ja jäätte sille välille. Kokoherraa, Jumalan kiitos, talonpojan pojasta ei koskaan voi tulla. Ja ne, jotka luulevat täysiherroiksi päässehensä, ovat täysiä narreja. — Te moititte vanhempaa polvea, ennenkuin itse olette mitään toimittanehet. Katsokaa, kuinka paljon korpi on paennut, kuinka paljon suota on saatu sulille kumminkin sen aikana! Mutta työtä jää teillekin. Laittakaa Takaluoman neva heinää kasvamahan ja tehkää Hallakorpi pelloksi. Siinä on teille litania. Lukekaa sitä, niin käy hartianne köyryhyn ilman kirjoja. Ja se työ on teidän tehtävä. Me emme enää ehdi.
(Tämän kohtauksen aikana on kyläläisiä, nuoria naisia ja miehiä pyhäpukineissa tullut ulkoa ja asettunut istumaan näyttämön perälle, mikä minnekin. Antti on mennyt sinne keskustelemaan muutamain poikain kanssa.)
14:s kohtaus.
Edelliset, Kaisa, Vallesmanni ja Renki.
KAISA (Tulee ulkoa vähän hengästyneenä.) Vallesmanni tulee! Sen aisakellon ääni kuuluu tuolta vainiolta.
HARRI. No mikä hätä sillä kiirehellä on? Antaa tulla vain.
(Istuutuu entiselle paikalleen.)
ANTTI (Katkerasti.) Herra tulee katsomahan, miltä talonpoika näyttää vangin puvussa —