KAISA. Kaisalla on hyvät silmät. — Jaa, jaa!
LIISA (Muuttaa puheenainetta.) Mitä Kaisa siinä pesee? Onko se talon pyykkiä vai omia?
KAISA. Omia nämä ovat. — Oletkos nähnyt näitä paitoja, joita minä tein Saltulle. Minä olen itse kasvattanut pellavat, itse kehrännyt ja kutonut ja itse neulonut joka-ainoan pistehen. Katso, kuinka se on fiini. Sellainen kelpaisi vaikka piispalle. — Toinen samallainen on Saltulla yllänsä.
LIISA. Kylläpä ovatkin hienoja (Huutaa hevoselle.) So siellä! Tpruu! Joko nyt sait tarpeheksi levätä (Kaisalle.) Pitääkin lähteä äestämähän, jotta saa sarkansa päähän ennenkuin hypyt alkavat.
KAISA. Oli se isäntäkin —. Kiukuissansa lupasi hyppytuvan, vaikka tätä ennen ei koskaan ole lupaa antanut.
LIISA. Saa nähdä tuleeko paljon väkeä.
KAISA. Kun ei vaan tulisi tappelua.
LIISA. Eihän omankyläiset —
KAISA. Mutta jos tulee muualtakin. Vaikka itse Karjanmaan Köysti häjyinensä tulisi. Mikä sen tietää.
LIISA. Hyi! Etteivät vaan rupea —