ANTTI. Mutta se olisi niin rumaa.
MAIJA. Tee se mun tähteni! — Ja voithan sitten tulla takaisin, jos näyttää siltä, että oikeutehen saa taas luottaa (Pyytävästi.) Lähde nyt vaan.
ANTTI. Voisinhan minä lähteä, kun sinä niin tahdot, mutta kyllä se mun mielestäni on häpeä.
MAIJA. Ei tällä kerralla. Vallesmanni tahtoo. — —
ANTTI (Nousee. — Keskeyttäen.) Niin, vallesmanni! — Meneehän siltä ainakin yksi ilo hukkahan, kun ei saa enää mua kiusata.
MAIJA. Mene nyt pian tuonne aittahan, ennenkuin tänne tulee muita. Minä tuon sinne Jussin puvun ja viilan.
ANTTI. No niin. Minä lähden. Saanhan sillä edes pienen kiusan vallesmannille!
(Menee nopeasti perällä olevaan oikean puoleiseen aittaan.)
(Menuetti sisältä kuuluu kovemmin.)
MAIJA (Menee luttiin, mutta tulee pian takaisin tuoden vaatteita, jotka antaa Antille.) Tässä ovat vaattehet ja tässä viila (Ottaa aitastaan vakan ja siitä mytyn.) Ja tässä ovat rahat. — Minä odotan sua täällä.
(Panee oven kiinni ja tulee näyttämölle. Kävelee levottomana edes takaisin. Kun laulu rupeaa kuulumaan, juoksee portille katsomaan ja sitten tupaan.)