ANTTI. Älä kiusaa itseäsi ja mua. En minä lähde.
MAIJA. Mutta ajattele mua, ellet itseäsi ajattele. Mitä musta tulee, jos sinä lähdet Siperiahan.
ANTTI. Onko se parempi, että minä olen karkulaisena Ruotsin puolella?
MAIJA. Silloin, kun olet siellä löytänyt olinpaikan, tulen minä luoksesi. Siellä otat sinäkin kutsumuksen vastahan. Siellä elämme yhdessä ja tuemme toinen toistamme.
ANTTI (Taipuen.) Tuletko sinä jakamahan hyvät ja pahat karannehen vangin kanssa?
MAIJA. Tulen.
ANTTI (Surullisena.) Mutta sittenkään en voi lähteä. Minä en tahdo saattaa sua sellaisehen kurjuutehen.
MAIJA. Kurjempi olo mulla täällä on, jos et lähde.
ANTTI. Maija. Ei puhuta enää tästä. En minä voi karata, vaikka tahtoisinkin. Mulla ei ole niin paljon rahaakaan mukanani. Eikä taida olla Heikilläkään.
MAIJA. Mulla on. Isä antoi äitini perintörahat sun sakkojasi varten.
Ota ne, niitä on kaksisataa ruplaa ja lähde.