Ala-Härmästä, keskeltä pitäjestä.
Rentoja veljeksiä!
Ja ne saa hypätä pöydälle
Jotk' on meitä verrempiä
(Tulevat laulun aikana oikeanpuolisesta portista näyttämölle, notkahuttelevat polviaan ja horjahtelevat komeilevasti. Asettuvat enempi perälle, vasemmalle puolen.)
HARRI (Pienen vaitiolon jälkeen.) Mitä te olette, jotka kuljette roikastaen pitkin raittia ja tulette meidän pihalle?
KARJANMAAN KÖYSTI. Olemmepahan vaan. — Kuulimme, että täällä on hypyt, niin tulimme katsomahan. Mutta eihän täällä hypelläkään. Isäntä vain näkyy puntarikaupalla halkoja myyvän. Ja melkein joka mies on jo halkonsa saanutkin.
HARRI. Kyllä meiltä saa halkoa ilmankin — häjynketiset.
KARJANMAAN KÖYSTI. Meidän tuli tuolla tiellä vähän nälkä. Ja kylläkai Harrin Erkki antaa meille yhden lampahan, jotta saamme kotimatkalla jossakin mökissä laittaa itsellemme vähän illallista.
HÄJYT (Tirskuvat sukkeluudelle.)
HARRI. Jassoo! Te olette niitä lampahan varkahia.
KARJANMAAN KÖYSTI. Emme me mitään varkahia ole, vaikka lampahia joskus otamme. Lampahia ja naurihia saa ottaa niin paljon, kuin kerralla syö. Emmekä me nytkään kotihin eväitä tarvitse. Kyllä meillä kotona on vielä vähän syötävää.
HÄJYT (Naureskelevat.)