HARRI. Teille on kai turha sanoa, että laki ja pitäjän hallitussääntö kieltävät sellaisen. Sentähden sanon minä tässä, että nyt te eksyitte väärähän talohon. Harrin navetasta ei jouda yksikään lammas teidän kitahanne.
KARJANMAAN KÖYSTI. Me tulimmekin sitä ottamahan, emmekä pyytämähän. Huonommilta me otamme itse, mutta parempain pitää itse antaa, etteivät tottuisi liiaksi itsehensä luottamahan.
1:NEN HÄJY (Karjanmaan Köystille.) Menenkö minä kieppaamahan taulun päälle, että päästähän alkuhun?
KARJANMAAN KÖYSTI. Älä vielä.
1:NEN POIKA (Häjylle. — Pirullisesti.) Missä suutari on, kun sun täytyy olla rakkina tappelua alkamassa.
HARRI. Kumma kun te kehtaatte. Aika talojen poikia olette ja kuljette pitkin pitäjää ryöstäen ja varastaen. Norjempi käsi olisi pitänyt olla teidän äideillänne. Ei se ihme olisi, vaikka vallesmanni tuottaisikin kasakat teitä suhdittamahan.
HÄJYT (Notkahuttelevat polviaan, puristavat nyrkkiä, purevat hammasta ja joku jo kiljahtaakin.)
1:NEN HÄJY (Nauraen.) Tuottakohon vaan. Emme me pelkää.
HARRI. Mutta se on nyt sillä tavalla, että Harrin navettahan teillä ei ole asiaa. Ja jos te sinne yritätte, niin murhia tulee.
HÄJYT (Lähentelevät uhkaavina.)