KARJANMAAN KÖYSTI (Häjyille.) Olkaa hiljaa (Harrille. — Pirullisesti.) Ei tehdä lihaa. Siitä joutuu Siperiahan. Mutta pannahan mies miestä vastahan ja piru isoa kiveä vastahan. Ja se, joka voittaa, saa tahtonsa läpi (Ilkkuvasti.) Onko teidän joukossanne sellaista miestä, joka tulee tällaisen pikkuisen pojan kanssa sylipainihin? Minä olen vaan se Karjanmaan pikku Kusti.
(Häjyt nauravat voitonvarmoina. Tanssiväki hätkähtää, naiset siunailevat ja miehet ovat epäilevän näköisiä.)
HARRI. Kyllähän tästäkin talosta miehen vastuksen löytää.
(Aitasta kuuluu kahleitten helähdys. Maija, joka on pysytellyt levottoman näköisenä aitan edessä, lukitsee kiireesti oven.)
HARRI (Katselee ympärilleen.) Jollei kukaan nuoremmista lähde, niin kyllä minäkin vielä —
JUSSI (Astuu esiin.) Isä. Ei sinne täyskasvuisten tarvitse mennä. Kyllä poikasetkin poikain leikkihin riittävät (Karjanmaan Köystille.) Minä tulen.
(Kaikki hämmästyvät. Häjytkin tulevat uteliaan näköisiksi. Kummaltakin puolen huudahdetaan.) Jussi.
1:NEN POIKA (Huutaa.) Pankaa puukot ja asehet pois.
KARJANMAAN KÖYSTI. En minä puukolla sylipainia paini. — Tuossa on
(Panee puukon kaivon kannelle.)