JUSSI (Viskaa halon pois ja panee myöskin puukon kaivon kannelle.)
2:NEN POIKA (Vapisten jännityksestä.) Nyt ei ole enää kysymys lampahasta. Nyt koetetahan, kuka on tämän maakunnan lukko.
KARJANMAAN KÖYSTI (Häjyille.) Menkää edemmäksi, että jää seljän tila pihaa vapahaksi.
(Jussi ja Karjanmaan Köysti ottavat ristiotteen toisistansa. Työntelevät toisiaan ja pyörähtävät jonkun kerran ympäri. Hetken kuluttua saa Jussi nykäistyksi Köystin lähemmäksi ja saa lujan otteen vyötäisiltä. Jussi nostaa Köystin ylös ja pitää siinä hetken aikaa. Köysti ähkyy kuin henkeä ahdistaisi. Jussi laskee Köystin melkein varovasti allensa. — Painia ovat kaikki seuranneet henkeään pidätellen. Ja kun Jussi voittaa, kuuluu Jussia ihailevia vuorosanoja ja kompasanoja Köystille. Häjyt kiroilevat vähän noloina.)
Sellaisia tämän paikan poikasetkin ovat. — Ähä, jopa löysit parempasi.
— Niin laski vaan miehen seljällensä, kuin vauvan kehtohon.
LIISA (On ollut tuskallisen näköinen. — Huutaa.) Jussi voitti.
Tiesinhän minä, että Jussia ei kukaan voita.
KARJANMAAN KÖYSTI (Nousee heti ylös. — Ihailevasti Jussille.) Siinä oli mies! Vähällä oli, etteivät kylkiluuni katkennehet siinä halauksessa (Eräs häjyistä hiipii Jussin lähelle, selän taa, aikoen lyödä Jussia puukolla, mutta Köysti huomaa tämän ja tarttuu häjyn käteen. Häjylle.) Sinä rakki! Etkö sinä ymmärrä, että sellainen mies, joka on Karjanmaan Köystin kaatanut rehellisessä painissa, on liian hyvä sun kupittavaksesi (Viskaa puukon menemään ja työkkää häjyä.) Sinä et kelpaa Karjanmaan Köystin joukkohon. — Mene sinäkin suutarin kanssa vallesmannin häntää kantamahan (Katsahtaa Jussiin.) Minä olen Karjanmaan Köysti. Minä en ole kirkon kipeä, enkä pappien vaivainen. Minä en pelkää paljon Jumalaa ja ihmisiä en ollenkaan. Mutta sen minä sanon, että se mies, joka on mun voittanut, saa mun kunnioitukseni (Jussille.) Jussi! Ollahan ystäviä (Tarjoaa kätensä Jussille.) Se on kamalaa, jos me kaksi eroamme vihamiehinä. — Minä olen ollut ja sinä olet nyt tämän maakunnan lukko.
JUSSI (Ottaa Köystiä kädestä.) Sinä, Köysti, et ole niin paha kuin sun mainehesi (Puoliksi itsekseen.) Silloin joskus, kun oikea suunta löydetähän, silloin olet sinä ensimäisiä siinäkin joukossa.
KARJANMAAN KÖYSTI (Ottaa puukkonsa kaivon kannelta. — Häjyille.) Hei pojat! Nyt mennähän. Tämän talon lammasnavetta saa olla nyt ja vastedes meidän puolestamme rauhassa (Harrille.) Mutta laulamme me. Siitä ette te eikä mitkään pitäjän lait voi meitä kieltää. Ääni on meidän omamme, ja mailma on suuri.
HÄJYT (Alottavat laulun ja poistuvat laulaen näyttämöltä oikeanpuolisesta portista.)