JUSSI (Kuin havahtuen.) Sinäkö Liisa! (Karkoittaa synkät ajatuksensa. Hurjasti.) Liisa! (Ottaa rajusti Liisan syliinsä) Minä tulen tänä iltana sun luoksesi. Saanko tulla?
LIISA. Tottakai sinä saat tulla. — Jos vaan tulet.
JUSSI. Minä tulen (Leikkiä laskien mutta hurjasti.) Jollet päästä, tulen väkisin, vaikka ovenraamit kaulassa! (Laskee Liisan irti.) Ja nyt mennähän purpurihin.
LIISA. Mennähän!
(Jussi ja Liisa menevät kiireesti tupaan.
Jussi pitää Liisaa vyötäisiltä.)
MAIJA (Tulee takaisin, vilkuu ympärilleen, avaa aitan oven. Puhuu sinne.) Oletko valmis? Nyt ei täällä ole ketään. Voit hyvin lähteä.
ANTTI (Aitasta.) Kyllä minä valmis olen. Panen vain kahlehet ja vanginpuvun nyytyhyn. Ne minä upotan nevahan mennessäni, etteivät jää tänne sun aittahasi.
MAIJA (Hätäisenä.) Lähde nyt pian, ennenkuin ketään tulee.
ANTTI (Tulee aitasta.) Kyllä tämä on melkein kuin varkautta.
MAIJA. Vieläkö sinä nytkin epäröit? Mene nyt vaan. Oikaise tuosta, tallin päädyltä pellonojaa pitkin suorahan metsähän, jotteivät näe.