ANTTI (Tulee kaivon eteen.) Kyllä minä nyt jo menenkin, vaikka se vähän hävettää.
MAIJA. Yhtä minä vielä pyydän sulta: Pidä Jumala mielessäsi, (itkun sekaisesti) että me yhdessä siunauksen saisimme.
ANTTI. Hyvästi, Maija! Minä ilmoitan sitten sulle, jos tiedän, ett'en kurjuutehen sua kutsu.
MAIJA. Hyvästi, Antti.
(Puristaa Antin kättä.)
Antti (Menee tallin päädyltä.).
HILAPIELEN HETA (On seurannut Antin lähtöä. Nyökäyttää ymmärtävänä päätänsä.) Ahaa!
(Menee pois.)
MAIJA (Katselee levottomana Antin jälkeen. Istuu sitten kaivolle. —
Tuskallisesti.) Antti! Antti! Mun tulee niin ikävä.
1:NEN POIKA (Huutaa tuvassa.) Kiertäkää koko kartano. Hypellähän onni tälle talolle.