KAISA. Siitä vika! Joka on puhunut susta joka päivä. Niin, ja Salttu on vallesmannilla päiväläisenä, ja —
ANTTI (Ivaten.) Vai oikein vallesmannilla (Halveksien.) Onko se ruvennut oikein vallesmannin apuriksi.
KAISA. Ei, eikä rupeakaan. Se on vain työssä siellä. Salttu osaa olla niin herrojen mieliksi, että ne aina tahtovat sitä töihinsä.
ANTTI. Vai osaa! Maklakoi, niin että iljettää. Mistä lie sellaisen luonnon saanutkin.
KAISA. Älä moiti Salttua. Ei Salttu liekares ja maklakka ole, mutta köyhän täytyy olla nöyrä kuin lude.
ANTTI. Mitäs joi talonsa.
KAISA (Kivahtaen.) Eihän se muille kuulu.
ANTTI (Lepyttäen.) Ei kuulukkaan. Mutta harmittaa vähän sivullistakin Kaisan tähden. Jouduitte Kaisan omasta perintötalosta pois ja nyt saatte olla täällä kotureina.
KAISA (Painaa päänsä syvemmälle kutimen päälle.)
ANTTI (Lyhyen vaitiolon jälkeen.) Mutta missä Liisa ja — Maija ovat?