Mutta Johannes Kastaja näki hänet. Hänen henkensä silmä oli tunkeutunut Natsaretin miehen halvan ulkoasun läpi havaitsemaan enemmän, kuin mihin muut pystyivät. Hän näki Messiaan ja kuninkaan, sen vuoksi, että hän itse oli nöyrä.
Niin on vieläkin. Näin joulun lähestyessä vaeltaa Vapahtaja jälleen ihmisten keskellä, mutta kuka tuntee hänet. Ehkä joku, jolla on hengen terävä silmä. Hän kulkee kylän tiellä ja vaeltaa kaupungin katuja. Mutta suurimpaan osaan ihmiskuntaa sopii sana: »Teidän keskellänne seisoo mies, jota ette tunne.»
Mistä tämä johtuu? Siitä, että on niin harvassa nöyriä ihmisiä. Jokainen tahtoo olla jotakin, tulla ensimmäiseksi. Ja se, joka pyrkii ensimmäiseksi, ei näe viimeisiä. Ja niiden joukossa vaeltaa Vapahtaja.
Johannes Kastaja oli nöyrä. Siinä oli hänen voimansa. Sen vuoksi hän saattoi niin selvästi osoittaa Jeesusta Kristusta ja nähdä hänen suuruutensa.
Mitä on nöyryys? Onko se omien puutteellisuuksien jokapäiväistä ruikuttamista? Sitähän kyllä usein kuulee. Siitä päättäen olisi nöyriä ihmisiä enemmän kuin ylpeitä.
Ei, nöyryys ei ole ruikuttamista. Se on päinvastoin omien lahjojen ja oman elämäntehtävän täyttä tuntemusta ja iloa tämän tuntemisen johdosta. Mutta sellaista iloa ja tuntemista, joka johtuu siitä, että Jumala on kaiken Herra. Tällaiseen nöyryyteen liittyy aina erikoinen voiman tunto. Sitä tarkoittaa Paavalikin sanoessaan: »Kun minä heikko olen, niin minä väkeväkin olen».
Jos ihmiset omistaisivat tällaisen nöyryyden, he voisivat enemmän iloita Vapahtajan tulosta. He iloitsisivat siitä samalla tavoin kuin oppilas, joka on ensi kertaa omin päinsä ratkaissut vaikean laskutehtävän ja nyt odottaa, että opettaja tulisi sitä katsomaan ja antamaan hyväksymisensä. Sellaisen oppilaan ilossa on suuri annos nöyryyttä, koska hän tietää, että taito on opettajan antama.
Niin — laskutehtävä. Mikä se on näin joulun edellä?
Se on sisäisen ihmisen saattaminen sopusointuiseen, lapsenomaiseen mielialaan kaikista suruista ja murheista huolimatta, — mielialaan, jossa soi tämä sävel: — on ihanaa olla ihminen, kärsivä, taisteleva ihminen, koska sellaisille ennenkaikkea kuuluu lohdutus ja lepo näin joulun edellä ja joulun aikana. Amen.