Joulupäivä. — Matt. 1, 18—25.
Jos olisin lapsi, olisi joululla merkitystä minulle, sanoo moni nykyajan ihminen. Voisin kuvitella, kuinka enkelit hiiviskelevät pimeässä ja kurkistelevat tuvan ikkunoista sisään, ja että iltatähti on juuri se sama tähti, joka johti Itämaan tietäjät Vapahtajan seimelle. Taikka seisoessani ulkona pimeällä pihalla saattaisin kuvitella, että tuvassa takan ääressä istuu Neitsyt Maria Jeesus-lapsi sylissään. Kuinka jännittävältä minusta silloin tuntuisikaan avata tuvan ovi!
Mutta meille aikuisille — mitä merkitystä on joululla meille?
Annapas, kun kerron sinulle. Toivon saavani sinut vakuutetuksi.
Sanon, että jouluenkelillä on sinulle jotakin puhumista. Tietysti et usko mihinkään jouluenkeliin. Se kuuluu lasten maailmaan ja lapsille myönnät mielelläsi oikeuden siihen.
Mutta — kuvitelkaamme, että sellainen olisi olemassa. Mitä sanottavaa sillä silloin olisi meille — aikuisille?
Jouluenkeli kertoisi meille tarinan pienestä pojasta tahi tytöstä, joka kerran eli lapsuutensa onnellisia päiviä. Hän kuvailisi tuon lapsen niin elävästi, niin ilmehikkäästi, että tuntisimme kuvassa itsemme.
Sinä ehkä kohautat olkapäitäsi ja sanot: »Niin … se oli siihen aikaan.»
Mutta jouluenkeli ei antaisi tuon häiritä itseään, vaan jatkaisi. Hän kertoisi meille ajasta sen jälkeen, — ajasta, jolloin jo olimme suuria, aikaihmisiä. Ja hän näyttäisi, kuinka nuori mies tai nuori nainen joutui vieraalle maalle ja tuhlasi siellä omaisuutensa, eläen irstaasti.
Ja jälleen hän puhuisi niin elävästi, niin ilmehikkäästi, että tuntisimme kuvassa itsemme.