Me ehkä kohauttaisimme uudelleen olkapäitämme ja sanoisimme: »Niin… entä sitten?»
Silloin jouluenkeli kääntäisi meihin suuret, kirkkaat silmänsä, katsoisi meitä vakavasti, mutta samalla lempeästi ja kysyisi: »Eikö mielesi tee puhtauteen, kirkkauteen ja vapauteen t.s. Jumalan ihanaan valtakuntaan? Sillä puhtaus, kirkkaus ja vapaus on samaa kuin Jumalan valtakunta». Ja sen jälkeen hän jättäisi meidät, sanoen: »Nyt menen tuonne ylös… taivaaseen. Sillä sielläkin vietetään joulua nyt ja joulukynttilät sytytetään sielläkin.»
Eikö totta — jouluenkeli on oikeassa siinä, että maailma kulkee kadoksissa ja sen mukana niin monta ihmistä, sinäkin ehkä niiden joukossa. Sinä tunnet sen, ehkä myönnätkin sen. Sanot: »Niin… se on totta. Toivoisin monen asian olevan toisin, mutta minkä sille enää voi.»
Sanon sinulle: Kristus, Vapahtaja on syntynyt. Ja tahdon näyttää, mitä se sana on saanut ja yhä! vieläkin saa aikaan.
Ennen vallitsi maailmassa pakanuus ja pimeys Kreikan ja Rooman valtakunnat olivat suuresta sivistyksestään huolimatta sentään sangen turmeltuneita — ainakin loppuaikoinaan. Ihmiset kaipasivat jotakin, joka olisi rauhoittanut heidän sydäntään. Ja sitten tuli Kristus. Hänessä löysivät tuon ajan ihmiset jumalansa.
Entä vielä nytkin. En puhu nykyisten sivistysmaiden suuresta avuttomuudesta. Myönnän, että nykyaikainen sivistys voi tyydyttää sangen monia ihmissydämen tarpeita. Mutta synnistä se ei voi puhdistaa. Ajattelen lähinnä nykyajan pakanamaita, esim. Etelämeren saaria. Tiedämme, että monilla niistä on vieläkin tapana ihmissyönti. Mutta miten käy, kun Jeesus Kristus tulee tunnetuksi? Tuollaiset tavat häviävät eikä meillä lie syytä valittaa.
Entä Vapahtajan aikaan? Silloin ei vielä käsitetty esim. sairasten hoitoa, ei ainakaan sillä tavalla kuin nykyään. Oltiin päinvastoin monessa suhteessa sangen julmia. Esim. spitaalisten piti asua kylien ulkopuolella maakuopissa. Nyt on toisin. Nyt hoidetaan sairaat erityisissä laitoksissa, spitaalitautisetkin. Mene sairaaloihin, kunnalliskoteihin, vanhojen koteihin ja niissä selvenee sinulle joulun merkitys. Saat nähdä kalpeiden kasvojen hymyilevän, sammuneisiin silmiin syttyvän uuden loisteen. Sen saa joulukuusi aikaan, — tuo vertauskuva valosta, joka Vapahtajan kautta on levinnyt yli maailman. Mikä voima on nuo laitokset pystyttänyt? Järkikö? Ei, se on rakkaus, kristillinen lähimmäisen rakkaus, josta joulun lapsi, Jeesus Kristus, aikamiehenä puhui ihmisille.
Sanot ehkä, että maailmassa on kuitenkin niin niin paljon kurjuutta, paheita ja rikoksia. Se on totta, maailma ei ole mikään paratiisi. Mutta jouluna hiipii jouluenkeli joka paikkaan, vankilan komeroihin ja kurjien majoihin. Joulutunnelmaa on sentään jonkun verran kaikkialla. Ja se on merkki siitä, että taivaan pyhät vieraat ovat hetkeksi laskeutuneet maan päälle.
Maailmaan on tullut uusi voima Jeesuksen Kristuksen kautta. Se on tosiasia, jota ei voida kieltää. Ja tämä voima pystyy myös sinuun, kuulijani.
Sen alkulähde on siinä, että tuo mies, joka syntyi jouluna, meni vapaaehtoisesti kuolemaan sinun tähtesi. Sinua se ehkä ei liikuta. Sitä paitsi on siitä jo kulunut niin mahdottoman pitkä aika. Mutta — ajattelepas, että talosi syttyisi palamaan ja jokin tuntematon mies pelastaisi lapsesi. Etkö rakastaisi tuota miestä? Luulenpa, että ottaisit häntä kaulasta välittämättä siitä, että olisi paljon ihmisiä ympärilläsi. Mitä merkitsevät sopivaisuussäännöt silloin, kun on kysymyksessä ihmishenki.