Hänen tekee mieli kääntyä aurinkoon päin ja komentaa sitä seisomaan alallaan, kuten muinoin oli tehnyt Joosua Vanhan Testamentin aikaan. 'Aurinko, seiso alallasi Giibeonissa!' Tämä tuskien ja taistelujen päivä, jolloin kuitenkin oli saatu niin ihana voitto, ei saisi loppua koskaan.
Jonatan Stark lähtee kulkemaan takaisin kylää kohti. Keilatunturin selkä kohoaa mahtavana hänen edessään. Jopa kylvetti aurinko rosopintaista jättiläistä! Se höyrysi. Ilma on täynnä auerta kuin metsäpalon savua, mutta nenään tuoksuu vain kukkien lemu.
Jonatan Stark astuu reippain askelin. Hän katselee tunturia ja hyräilee hiljaa.
Hän poikkeaa apteekkiin. Apteekkari pilkistää uteliaana kamarin ovelta.
— Kas, hyvää päivää! Se olikin rovasti.
— Niin… pitäisi saada arabikumia jonkun verran.
— Paljonko pannaan?
— No, parin markan arvosta.
— Rovastilla taitaa olla paljon liimaamista?
Apteekkari hymyilee ystävällisesti.