Ei… ei täällä kukaan saisi äkkimuutoksia aikaan. Lapin rautainen koura puristaisi miehestä tarmon, ennenkuin tämä olisi ehtinyt aloittaakaan. Varmaa oli, että vaikka hän, Jonatan Stark, jäisikin, elämä vierisi kuitenkin entistä menoaan.
— Voi, miltä täällä nyt näyttää!
Jonatan Stark pyörähtää katsomaan. Kauppias Raattaman rouva miniänsä kanssa oli astunut huoneeseen.
— Pappila autio ja tyhjä… ei uskoisi.
Raattaman rouvan silmiin kohoavat kyyneleet.
— Kyllä te, rovasti, olisitte saanut tänne kuolla.
Mutta miniä, nuorempi rouva Raattama, panee jyrkästi vastaan:
— Ihanaa, että pääsette pois! Pois minäkin lähtisin, mutta en saa
Konradia taipumaan.
Hänkin rupesi pyyhkimään silmiään.
Jonatan Stark katselee molempia naisia. Siinä on kaksi eri katsantokantaa edustettuna. Vanhempi rouva Raattama, paikkakunnalla syntyneenä, ei voinut käsittää, että kukaan saattoi Lainiosta lähteä, — Lainiosta, joka hänen mielestään oli paras paikka maailmassa. Nuorempi taas, etelästä tullut, käsitti erinomaisen hyvin, millaisella mielellä rovasti ja ruustinna muuttoon suhtautuivat. Hän itki omaa kohtaloaan.