Hän nosti viulun hyllylle ja istahti kapealle ovisuupenkille.
Maalaiset juttelivat isolla äänellä. Eräs heistä oli avannut eväslaukkunsa ja ruvennut syömään.
— Mistä ostit lankoja? kysyi leveäharteinen, punakkakasvoinen isäntä, osoittaen naapurin eväslaukusta näkyviä lankavyyhtiä.
— Lummilta… Meni se Ruusluntikin konkurssiin… Siellä oli ennen hyvät langat.
Janne Flykt teroitti kuuloaan. Ukot juttelivat hänen apestaan.
— Ei sitä olisi uskonut, — virkkoi aterioiva, suu täynnä ruokaa — että sellaiset kauppahuoneet kaatuisivat. Mutta näkyvät kaatuvan…
— Joo. Ei niiden kaupungin porvarien varallisuutta tiedä. Isoisesti elävät … komeasti ja ylellisesti, kunnes tulevat vasaramarkkinat ja tekevät lopun kaikesta.
— Joo, niinhän se…
— Senkö vävypojan ne erottivat papinvirasta? yhtyi puheeseen kolmas,
Janne Flyktiin selin istuva mies.
— Sen… Kuului olleen hyvä pappi, mutta maailmaan liiaksi taipuvainen.