Janne Flyktille valkeni. Hänhän oli nähnyt nuo kasvot monta kertaa
Vanhan kirkon saarnatuolissa.
— Minä tunnenkin, — pääsi häneltä tahtomattaan — pastori Seger.
Rouva, joka parhaillaan järjesteli kahvitarjotinta, oli pudottaa kerma-astian lattialle.
— Mitä? huudahti hän hämmästyneenä. — Te tunnette miesvainajani?
Janne Flykt oli karahtanut tulipunaiseksi. Hän oli ollut peräti varomaton. Rouva laski kerma-astian pöydälle ja katseli häntä omituisen tutkivasti.
— Oletteko te suomalainen? Janne Flykt myönsi.
— Missä olette miesvainajaani tutustunut? Janne Flykt huomasi perääntymisen myöhäiseksi.
— Olen kuullut hänen saarnaavan Helsingin Vanhassa kirkossa.
— Niin oikein … luonnollisesti.
Rouva Seger rauhoittui. Hän oli ollut kovin hämmästynyt.