Pentti istui Meri-Kustun polvella ja ratsasti "vanhaa ukkoa ja akkaa".
— Kumppisi, kumppisi, kumppisi … kas niin! Sillä tavalla ne vanhat ukot ratsastavat. Ja vanhat akat: Hei Ptruu, hai ptruu, hei ptruu, hai ptruu! Meri-Kustu heilutti säärtään edestakaisin, ja Pentti kiljui riemusta.
— Ja pikku tytöt ja pojat!
— Kas näin: så nätt, o' tätt, så nätt, o' tätt! — Polvi keinui tasaisessa, joustavassa tahdissa. — Ja pikku pojat, hop! hop! hop! hop! Tahti muuttui terävämmäksi, ja poika keinui tukka liehuen.
— Sisso, sillä lailla! Niin se menee. Jokainen vähän eri mallilla, niinkuin sopiikin. Mutta kerropa nyt kummi-isälle, miten sinä olet jaksanut.
Pentti hypisteli Meri-Kustun partaa.
— Minä olen ollut pappina ja saarnannut, mutta äiti tuli saarnatuoliin ja rupesi siinä hassuttelemaan.
— Ohhoh, vai sillä lailla! No mitäs se äiti teki?
— Otti syliin ja seurakunta nauroi.
— Vai, vai, no … hehheh … vai nauroi seurakunta. Nauraahan se semmoiselle. Kun tulee pappia hyväilemään keskellä saarnaa!