— Mitäs rouva siitä välittää. Katsokoot ja töllistelkööt! Sepähän näkevät.
— On se niin vaikeaa…
— Mitä vielä! Jos rouva asettuu tuolle kannalle, niin elämä muuttuu pian synkäksi.
— Sitähän se Jannekin kirjoittaa, että käydä pitäisi.
— No niin! Se on oikein. — Janne ei kyllä välitä maailman kohinoista.
Ystävykset keskustelivat ja kevensivät sydäntään. Johannasta oli aina hauskaa, kun Meri-Kustu tuli käymään, Hän oli yksi niitä harvoja, joka ei ollut heitä hylännyt. Monet entisistä tuttavista olivat käyneet ventovieraiksi. Hädintuskin tervehtivät kadulla vastaan tullessaan.
Meri-Kustu nousi.
— Pitää lähteä. On paljon puunsahuuta. Pitäisi saada talveksi vähän varastoon, ettei ottaisi niin lujille.
— Joutuisipa tuo Pentti kummia auttamaan, niinkuin isä ennen pikkupoikana.
— Ei ole Pentistä vielä. Mutta parin kolmen vuoden päästä.