Porra nosti kohteliaasti lakkikuluaan, ja kapellimestari Svahn kumarsi kylmähkösti. Eipä ollut herra Flyktin tuttavapiiri kehuttavaa!
— Tulette huomenna asuntooni kello yhdeksän, niin kirjoitamme sopimuksen. Kapellimestari ilmoitti osoitteensa, tervehti ja lähti.
— Istu, Porra, äläkä ole milläsikään. Se oli vain muuan tuttava, joka tarjoaa minulle paikkaa orkesterissa.
Porran silmät repesivät suuriksi. Orkesterissa? Hän olikin aina pitänyt signor Flychtiä suurena taiteilijana.
— Aa! huudahti hän iloisesti. — Flycht saama hyve paikka Congratulo! [Onnittelen.]
— Kiitos, kiitos! Saa nyt nähdä, millaiseksi se muodostuu. Luulenpa melkein, että tulen kaipaamaan tätä kulkurielämää!
— Aa! … Porra pudisti surullisena päätään. Hetken kuluttua hän teki lähtöä. Mutta Fideliota ei ollutkaan helppo saada matkaan. Se piteli kiinni Janne Flyktin rintapielistä ja tappeli vastaan. Porran piti väkisten temmata se syliinsä ja pistää poveen.
— Fidelio rakastama signor Flycht niin kovin! Ei tahto seurama vanha isende.
Hänen piti painaa rimpuilevaa marakattia poveansa vastaan. Se äänteli kiihkeästi ja halusi pois.
— Hyvesti, hyvesti! A rivederci! [Näkemiin!] Porra kompuroi kadulle posetiiveineen.