Nyt saattoi Janne Flyktkin ruveta puhumaan.
— Minä en ole sitä koskaan kieltänyt, en silloin paremmin kuin nytkään, vastasi hän hiljaa.
Piispa nousi seisomaan. Hän oli hämmästynyt. — No, mutta kuinka…?
Ei! Toisen meistä täytyy nyt olla väärässä!
— Niin … mahdollisesti. Minä olen sen vain ymmärtänyt hiukan eri tavalla kuin kirkko.
— Jaa, jaa. Siinä se on. Tuossa juuri piilee sairaus. Minä muistan, että sinä toit sen esille istunnossakin.
Piispa sytytti uuden savukkeen ja istui.
— Niin … muistaakseni. Mutta minulle luettiin silloin synniksi myös se, etten ollut selvillä muistakaan kristinuskon dogmeista.
— Niinkuin…?
— Niinkuin esimerkiksi yliluonnollisesta syntymästä.
— Niin … kuinka selität sen?