Kyllä tämä nyt…! Kiusoja niitä oli kiveliön asukkaalla… oli… oli.
Kun nyt näin…
Amprun saappaissa hölttäsi vesi, mutta hän ei nyt joutanut sitä ajattelemaan. Piti koettaa saada kelkka tielle…
Hän tarttui jalaksiin ja tempaisi voimainsa takaa. Jo nousi kuorma. Mutta juuri kun hän oli sen saamaisillaan kuiville, tempasi jäljessä tuleva poro kelkan jalakseen kiinnitettyä hihnaansa ja heinäkuorma meni nurin.
Kirous ja kadotus! Ampru silmäsi epätoivoisena ympärilleen ja häneltä oli päästä itku. Tässä nyt oltiin. Jalkoja paleli, leuat rupesivat loukkua lyömään, ja viisi poroa seisoi vielä ojan toisella rannalla.
Mutta samassa tuli apua. Malmi-Matti, joka oli ollut teeren soitimella jängän rannassa, oli huomannut Amprun hädän. Hän riensi juoksujalkaa apuun.
— Johan nyt kevi hullu! huusi hän jo kaukaa.
— Niin, kaatui heinäkelkka.
— Ele huoli, kylle met teste perje.
— Muurmanni-herra kastelee nyt ittensä, huomautti Ampru kuin anteeksipyytäen.
Hän seisoi keskellä ojaa ja nosti heinähäkin pystyyn. Sitä tehdessä hänen täytyi kyykistyä, jolloin vesi vuosi melkein hartioihin saakka.