— Oli kuin olikin…
Maunu vihelsi pitkään.
— Nyt tästä leikki tulee! sanoi hän ja otti esille piippunsa. — He tulevat varmasti tänne. Jos viime viikolla olivat Ruotojängällä, ovat ennen pitkää täällä. Välimatkaa on ainoastaan peninkulma, ja välillä on vain kolme pientä niittykappaletta: Hirvasjänkä, Saarijänkä ja Puhallus. — Peijakas! Puhalluksen niittävät meiltä, koranukset, emmekä me voi mitään!
Kaarina oli vaieten kuunnellut miesten keskustelua.
Nyt hän virkkoi:
— Mitäpä me Puhalluksesta. Pääasia on, että saamme Seitavuopion valmiiksi, ennen kuin tänne ehtivät… jos ollenkaan tulevat.
— Tulevat ihan varmaan, vakuutti Maunu. — Ja meiltä menee vielä huominen päivä. Niitty ei ole puolessa vielä.
— Mitä sitten on tehtävä? kysyi Kaarina.
— Ei muuta kuin otetaan vastaan! Tulisesti! Niitä on neljä ja meitä kolme. Minä tappelen kyllä kahden edestä, jos siksi tulee… Keitä olivat muut miehet?
— Lappalaisia olivat, en tuntenut, vastasi Juhani.