— Saarilompolasta… Olen kalaa pyydellyt, köyhä mies. — Eihän ole minulla poroja, niinkuin sinulla.
— Kauanko olet siellä ollut?
— Parisen viikkoa.
— Jo vainen valehteletkin, suntio! huudahti Kopara-Niila. — Minä kävin Saarilompolassa viime viikolla, mutta sinua en vain nähnyt.
— Minuako sitten hait?
— Ka, enpä kuin poroja… Mutta olisin nähnyt, jos olisit siellä ollut.
— Yksinäinen mies nukkuu pajupensaikossa ja jää helposti huomaamatta, intti suntio vastaan, käyden joka hetki yhä levottomammaksi.
Tuli hiljaisuus, jonka keskeytti äkkiä Jouni.
— Sinä olet ollut Passejaurella? sanoi hän, tarkaten suntion kasvojen ilmettä.
— Passejaurella? änkytti tämä ja perääntyi vaistomaisesti muutaman askeleen. — Se on musta valhe! Passejaurella en ole käynyt moneen vuoteen. Sinnehän on toista peninkulmaa täältä.