— Ka, uskonpa tietenkin! vastasi suntio silmää räpäyttämättä.
Jouni katseli häntä epäillen kulmainsa alta. Miehen luihu olento ei miellyttänyt häntä.
— Mitä sanoisit, jos loihtisin sinut pellonpelätiksi herr' Vuolevin vainiolle? kysyi hän iva suupielessä.
Lappalaiset purskahtivat nauruun. Suntio katsahti peljästyneenä ympärilleen ja hänen leveä leukansa painui riipuksiin.
— Älähän hyvä mies sentään, hätäili hän. — Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun sellaisella uhkaat?
— Kuljet papin asioilla… nuuskit toimiamme! äsähti Jouni.
— En totisesti, hyvät miehet! Siinä erehdytte. En ole koskaan sellaista harjoittanut… Kuka sitä on sanonut? kysyi hän ollen kiivastuvinaan.
— Kyllä minä tiedän! Jounin ääni oli uhkaava.
— Ka, tiedätpä tietysti… tiedätpä… Mutta sitä, mistä nyt syytät, en usko tietäväsi.
— Mistä päin kuljeskelet? kysyi Jouni pienen vaitiolon jälkeen.