— Mitenkäs täällä on jaksettu? kysyi herra Olaus Pierralta, joka oli ottanut verkkonsa esille ja ruvennut sitä paikkaamaan.
— Siinähän on mennyt… mikäpä tässä… poroilla on hyvät jäkälämaat… ja joesta saadaan kalaa riittävästi…
— Niin vain… Kuule Tuomas, noudapa se taimen, jonka saimme äsken… Paistetaan se pois… mitäpä siitä säästää. Ehdimmehän vielä ennen Lätäs-enon suuta saada toisen sijaan.
Toinen oven suussa istuvista miehistä nousi ja kömpi ulos.
— Niin… Kumma, että jäitte tähän kesäksi, ettekä menneet Ruijaan, jatkoi herra Olaus. — Eikö alunpitäen ollut sellainen aikomus?
— Olihan se, mutta kun tuli keväällä jäädyksi tähän tavallista pitemmäksi aikaa, niin päätimme olla jo koko kesän yhtä menoa.
— Niin vain… Kuinka monta kotakuntaa teitä on tässä?
— Kahdeksan.
— Ketä kaikkia?
— Tässä on Pierra Simma, Talja-Niila, vanha Guttorm, Kopara-Niila…