— Kuule, Jouni, sinä syöt, kun minä käsken! Muuten sinun käy huonosti!
— Minkä voinet, pappi? Tapa tähän, kun vertani himoinnet, mutta sinun kädestäsi en ota murenettakaan!
Sirma raivostui ja kohotti kätensä, mutta hillitsi itsensä ja katseli murhaavasti vankiaan.
— Koeta sinä, sanoi hän käheästi Pekalle. — Hänen täytyy syödä!
Hän palasi rannalle ja Pekka ryhtyi Jounia suostuttelemaan.
— Syöhän nyt pois, Jouni! kehoitti hän tarjoten leivänpuolikasta. —
Ethän muuten kykene mihinkään, puheli hän.
— Mihin minun vielä pitäisi kyetä? huudahti Jouni vihan kyyneleet silmissä. — Jalkani on pilalla ja vapauteni riistetty! Mitä pahaa olen tehnyt, kun näin minua vainootte… juuri kuin metsän petoa?
Hän kiristeli hampaitaan epätoivoisena.
— Eihän asia tule enää sen paremmaksi, lohdutteli Pekka. — Ethän itseäsi nälyttämällä mitään voita. —. Olehan nyt järkevä ja syö!
— Olisi paljon parempi, jos irroittaisit jalkani, ähkyi Jouni. — Ne ovat aivan turtuneet.