Sirma, joka useamman kerran oli yrittänyt keskeyttää Jounin puhetta, harppasi nyt tuomarin pöydän viereen ja huusi, musertaen katseellaan Jounin:
— Miten uskallat sinä, kirottu noita, tulla tänne oikeuspaikkaan viheliäisiä valheitasi puhumaan? Kuka on sinut siihen valtuuttanut?
Tuomari oli käynyt aivan neuvottomaksi. Hän yritti myös saada puheenvuoroa lyömällä vasaralla pöytään, niin että paukkui, mutta hänet keskeytti joukosta kuuluva huuto:
— Meidän puolestamme puhuu Jouni! Tyytymättömiä olemme herr'
Vuoleviin ja uuden papin tahdomme!
— Hiljaa siellä! karjaisi Sirma. — Ettekö tiedä, missä olette? Luuletteko esivallan edessä saavanne näyttää hävytöntä luontoanne, niinkuin minulle kotona ja pitäjällä? Huomatkaa, me emme ole nyt pappilassa, jossa usein olette saaneet suutanne soittaa!… Minä pyydän tuomaria nuhtelemaan näitä oppimattomia, tyhmiä raukkoja!
Nyt sai tuomarikin puheenvuoron ja iskien vasaralla pöytään voimansa takaa hän karjaisi Paulus-Jounille:
— Millä oikeudella tulet, mies, oikeuden istuntoa häiritsemään?
Millä oikeudella?
— Vapaitten lapinmiesten oikeudella puhun esivallan edessä!
— Vai niin! Mutta nyt puhut väärällä vuorolla! Puhuisit silloin kun sinut siihen käsketään! Täällä ei saa jokainen pajattaa niinkuin markkinoilla. Muista se!
— Herra puheenjohtaja! lausui Sirma.