— Minä näytän sen paikalla papille!
Nimismies kavahti pystyyn ja riensi tupaan. Hetken päästä hän palasi, kädessään paperi.
— Tuosta voi herra Olaus nähdä, mihin omistusoikeuteni perustuu!
Tämä otti paperin ja silmäili sitä kulmat rypyssä.
Paperi oli jäljennös kaikkein armollisimmasta kuninkaallisesta plakaatista, joka oli annettu Kalmarissa, ja siinä kehotettiin talonpoikia muuttamaan Lappiin uudisasukkaiksi ja ottamaan haltuunsa sellaisia maita, joita lappalaiset eivät tarvinneet, sekä raivaamaan niitä viljelykselle.
— Mitä tekemistä tällä on tämän asian kanssa? kysyi herra Olaus olkapäitään kohauttaen ja ojensi paperin takaisin, — Ei tämä paperi valtuuta sinua möyrimään pappilan ympäristöjä, jotka selvästi kuuluvat kirkolle ja papille!
— Kuulukoot kelle hyvänsä, mutta minä olen niityt raivauttanut, ennen kuin täällä vielä pappia olikaan, ja mitä kerran olen raivauttanut, sen pidän, — papista ja kirkosta välittämättä!
— Sepähän nähdään!
— Nähdään vaan! — Mutta sen minä sanon, että tästä lähtien eivät sinun lehmäsi syö minun heinääni, niin totta kuin käsivarteni vielä on terve!
— Ja minä sanon, että sinä et tästä lähtien tule kurpomaan pappilan ympäristöjä, niin totta kuin tahdot, ettei virkasi joudu naulaan! huusi herra Olaus jalkaa polkien. — Meillä on vielä laki Lapissakin, vaikk'ei olekaan lainvalvojia!… Hän pyörähti yht'äkkiä Jouniin päin ja kysyi tuimasti: