— Kyllä… mutta se sanoo myös: "Älkää vetäkö iestä yhdessä epäuskoisten kanssa…" ja sinulla, Martinpoika, näkyy olevan siihen erityinen taipumus.
— Vai niin! Herra Olaus on tainnut tulla tänne saarnaamaan, mutta minä kiellän huoneeltani sen kunnian!
Nimismiehen ääni oli kylmä ja pureva.
Herra Olauksen sisu kuohahti, mutta hän hillitsi itsensä.
— En ole tullut saarnaamaan, vaikka ei sekään taitaisi tehdä sinulle pahaa, Martinpoika, sanoi hän niin tyynesti kuin saattoi. — Tulen puhumaan meidän keskisestä niittyriidastamme.
Nimismies oli täyttänyt piippunsa ja istui huolettoman näköisenä pöydän takana, vedellen pitkiä savuja. Paulus-Jouni seisoi takan kupeella ja emäntä oli pyörähtänyt ulos.
— Mitä puhumista siinä on? Asiahan on selvä.
— Selvä? Tarkoitatko, että niityt ovat sinun? — Seitavuopiokin…?
— Luonnollisesti! Minähän senkin olen raivauttanut.
— Raivauksesta viisi! Mutta mihin perustuu omistusoikeutesi?