— Pappi tuli… pololla ajoi!
— No, jopa nyt kummia! sanoi emäntä.
Jouni astui tuvan ovelle, mutta nimismies kutsui hänet takaisin.
— Mihinkä menet? Tule rauhassa istumaan, tuli sitten vaikka piispa!… Tottapa sanoo asiansa.
Ovi avautui ja herra Olaus työntyi pirttiin. Hän kopisti lumen kengistään ja viskasi kintaansa penkille. Ottaen lakin tyynesti päästään hän lausahti yksikantaan:
— Iltaa!
— Hyvää iltaa! Pappi on hyvä ja käy peremmäs.
Herra Olaus otti muutaman askelen keskemmäs huonetta ja silmäsi syrjästä Jouniin.
— Täälläpä näkyvät ystävät taas olevan yhdessä, virkkoi hän terävästi.
— Parempihan on ystävyys kuin viha… Eikö se Raamattukin niin opeta?