— Oikeaa näkyy olevan… parasta lajia… Hän tuijotti yhä pikariin kulmat rypyssä.
— No, kumase sitten pois! — Vai mitä kujeita sinulla on?
— Älähän… tästä näkyy hauskoja asioita… — Mitä houraat…?
Mitä siitä näkyisi muuta kuin mitä siinä on…
Pappi näkyy tulevan tänne, puheli Jouni yhä tarkaten pikaria kädessään… Ajaa nulppohärällä… hihna on mennyt poron takajalkojen väliin… koettaa saada sitä pois, mutta ei saa… Nyt hyppää ahkiosta… selvittää hihnan ja nousee rantatörmää ylös… Sinä saat vieraita, nimismies, jatkoi hän isännän puoleen kääntyen ja tyhjensi pikarin.
Nimismies katseli häntä kummissaan, ja emäntäkin oli pyörähtänyt jälleen lieden luota ja seisoi kädet lanteilla, tuijottaen Jouniin suurin silmin.
— Mitä se Jouni nyt höpsii…? Pappiko tänne…
— Niin, sanoi Jouni ja nousi pöydästä. — Minä menen tuonne tupaan siksi aikaa.
— Ne taitavat olla sinun viisastelujasi taas, lausui nimismies puoleksi leikillään.
— Itsepähän näet…
Samassa syöksähti muuan lapsista pirttiin ja huudahti: