— No älä nyt houri! torui Saara. — Komea mieshän pappikin on. Sellaisia tulisia silmiä ja sellaista jäntevää leukaa ei taas ole monella.
— Kuulehan eukkoa! On tainnut pihkaantua pappiin, ivaili nimismies.
— Ole sinä vaiti ja syö rauhassa! Pappiko tällaisista kuin minä?…
Hänellä on hempeämpi oma kainaloinen kana.
— Niin, virkkoi Jouni, minä uskon, että jos ei herr' Vuolevilla olisi sellaista vaimoa, niin hän olisikin itse piru!
— Nyt puhut pahoja papista ja sitä sinun ei pitäisi tehdä, varoitti emäntä pudistaen päätään. — Pappi on sentään Jumalan palvelija.
— Olkoon vaan, mutta sen minä sanon, että jos teidän Jumalallanne on kaikki palvelijat samanlaisia, niin en pane paljon arvoa häneen!
Emäntä ei vastannut mitään, puistihan vain päätään. Nimismies otti hyllyltä viinatuopin ja täytti kaksi tinapikaria. Ojentaen toisen Jounille sanoi hän:
— Älähän huolehdi! Eivät ne kaikki papit ole sentään samanlaisia…
Juommepa terveydeksemme!
Hän tyhjensi pikarin yhdellä siemauksella ja siveli tyytyväisenä harvapartaista suutaan. Jouni yritti seurata esimerkkiä, mutta pysähtyi ja jäi tuijottamaan pikariin.
— No, miks'et juo? Oikeaa tavaraa se on!