— Hyvä. Ota nyt tämä kirje matkaasi, talleta se visusti ja vie pappilaan herra Martinukselle. Sano hänelle, että kirje on minulta ja menee maaherralle, ja pyydä herra Martinusta toimittamaan se sopivassa tilaisuudessa edelleen. Lupaatko sen?
— Lupaan kyllä. Kirje menee yhtä varmasti kuin minäkin.
— Hyvä, hyvä. Ja vielä yksi asia. Olen kuullut, että Paulus-Jouni on tänään lähtenyt Jukkasjärvelle, ja arvaat kai missä toimissa?
— Arvannen tuon.
— No, hyvä. Kuulehan, tiedustele varovasti, minkä laatuisia töitä hän nyt siellä puuhaa ja ilmoita sitten minulle. Se olisi tärkeää. Katsohan, hänellä on kirkon rangaistus vielä kärsimättä, ja sen vuoksi en haluaisi päästää häntä tietymättömiin.
Lappalainen näytti epäröivän.
— Pelkäätkö? kysyi Sirma nousten seisomaan ja laskien piipun pöydälle. — Ei tarvitse Paulus-Jounia pelätä. Olethan sen oppinut, etteivät noidat mitään mahda kristityille.
— Saatanhan koettaa, mutta vaarallista se on. Paulus-Jounilla on paljon puoluelaisia ja he kyllä voivat kostaa.
— Ole huoleti! lausui Sirma laskien kätensä lappalaisen olalle. —
Sinua suojelee kirkko ja esivalta, ja ne ovat myös mahtavia kumpikin.
Lappalainen otti lakkinsa ja jätti hyvästit: