Georg pullisti poskiaan ja tyrkkäsi nuorinta veljeään kylkeen.
Seurasi yleinen nauru, jonka kestäessä noustiin pöydästä. Juho ja Helge toivottivat hyvää yötä. He olivat väsyneitä päivän juoksusta. Helge olisi halunnut jäädä hieromaan tuttavuutta Margareeta-neidin kanssa, mutta häneltä puuttui vielä rohkeutta. Hän seurasi toveriaan.
— Somaa väkeä, tuumi Juho heidän päästyään huoneeseensa.
— Tentit jäävät, huokasi Helge teeskennellyn murheellisena.
— Minulta eivät jää, lausui Juho vakavasti. — Minä tutkin jo sen tytön: — pintapuolinen…
— Mutta miellyttävä, vai mitä?
— No, miten ottaa…
— Hyvä on, ettet iskenyt häneen silmääsi, sillä minä tunnen jo haavan rinnassani. Lasaretti tästä talosta tuli.
— Työpaja, työpaja, puheli Juho ripustaen sukkiaan kuivamaan.
Hetken kuluttua vetelivät toverukset unia. Helsinki oli sulkenut heidät helmaansa.