— Mikke vaikke se on. Anta mine korja.
— Kylläpä sille nauraisi koko luokka, kun pappa pääsisi korjaamaan.
Rouva Fagerholm tarjoili ruokiaan loistavin kasvoin. Hän oli aina hyvällä tuulella. Pieni, ahkera ihminen, joka johti omaa silityslaitostaan. Jalat olivat jo käyneet huonoiksi, mutta silmät säteilivät.
— Minulla olisi eräs ehdotus, hymyili hän katsellen vanhinta tytärtään kuin lupaa pyytäen. — Me olemme sellaista kotiväkeä, joilla on vaikea käyttää arvonimiä. Minä ehdotan, että herrat kutsuisivat minua tädiksi.
— Ja minua Adrianiksi.
Vahtimestari nauroi ja vilkutti silmää.
— Vahtimestari on liian vanha meidän sinuteltavaksi, vaikka saman minulle tekee.
Helge Hollander vilkutti silmää takaisin.
— No, minä olen sitten "setä", huokasi vahtimestari.
— Ja minä olen Helge.