Kostia pysähtyi likaisen paraadikäytävän eteen. Hän koetti eroittaa numeroa oven yläpuolelta ja saikin sen hetken aikaa tirkisteltyään selville.
— Tässä se on.
He lähtivät kiipeämään, mutta yhdelläkään ovella ei ollut sanomalehdessä mainittua nimeä. Kostia kynsi korvallistaan. Hän soitti eräälle neljännen kerroksen ovelle.
— Vahtimestari Fagerholm? kysäisi hän avaamaan tulleelta palvelustytöltä.
— Asuu pihan puolella. Ovi paukahti kiinni. Toverukset laskeutuivat alas ja tulivat pihalle.
Se oli täynnä pakkilaatikoita ja kaikenlaista törkyä. Ryssännäköinen mies kiskoi lyhdyn valossa auki kookasta omenalaatikkoa.
— Vahtimestari Fagerholm? kysyi Kostia.
— Tredje våningen, vastasi mies osoittaen kolmannen kerroksen ikkunoita.
Käytävä oli likainen ja pimeä. Siellä tuoksuivat kaikki keittiön hajut. Juho Kostian sydäntä ahdisti. Hän muisti kotitalonsa Pyhätunturin alla. Tällainen tuoksu oli hänestä perin vastenmielinen.
Vaivaloisen kompuroimisen jälkeen he saapuivat perille. Hollander raapaisi tulta. Siinä asui vahtimestari Fagerholm.