Kostia soitti. Hetken kuluttua aukeni ovi ja lyhyt, vilkkaan näköinen rouvashenkilö seisoi kynnyksellä.
— Täällä pitäisi olla huone vuokrattavana?
— Juu. Härrat on hyve ja astu sisse.
— Ruotsalaisia, mutisi Hollander, mutta seurasi toveriaan, sillä hän oli huomannut vastapäätä olevassa ovessa viehättävät tytön kasvot.
Rouva aukaisi vuokrattavana olevan huoneen oven ja sytytti lampun. Huone oli pienenpuoleinen, rauhallinen, vaaleine seinäpapereineen, huonekalut kuluneenpuoleiset, mutta kodikkaat, piirongilla yksinkertainen vanhanaikainen peili. Se miellytti Kostiaa, samoinkuin sekin, ettei huoneessa ollut sähkövaloja.
Hän tiedusteli vuokraa.
— Kuskymmen… sexti' mark i må'n.
— Mitä arvelet?
Helge Hollander ajatteli äsken näkemiään tytönkasvoja.
— Otetaan pois.