Juho katsahti häneen hämillään. Oliko se todella tarkoitettu, vai hurskasteluako vain?
Johanna nauroi. Juho ei päässyt hänestä selville.
Rouva Hällström tuli kyökistä kahvitarjotinta kantaen.
— Johanna on kertonut, että juotte paljon kahvia siellä Lapissa. Minulla oli tämä jo odottamassa.
— Vai on Johanna sellaista kertonut, se veitikka!
— Mutta sehän on totta, Juho. Sinä olet hirveä kahvinjuoja. Tädillä on tarkoitus saada sinut heti hyvälle tuulelle.
Nuoret siirtyivät sohvaan huoneen perälle. Otettiin esille Johannan ainevihko.
— Et saa katsoa! Minä haluaisin vain näyttää, etten ole saanut vielä yhtään riviä kokoon. Ja kahden päivän päästä on perjantai.
Juho oli ehtinyt kuitenkin jo vilkaista. Viimeinen aine oli nimeltään: 'Mitä ymmärretään pintapuolisuudella?'
— Vai sellaisia filosoofisia kysymyksiä sinä mietit, virkkoi hän laskien kahvikupin pöydälle.